Kuuluisin kuuma linja avattiin 20. kesäkuuta 1963 Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtajien välille kylmän sodan aikana. Linja kulki kaapelia pitkin reitillä Moskova–Helsinki–Tukholma–Kööpenhamina–Lontoo–Washington.

Elokuvissa esitettiin usein, että kuuman linjan kummassakin päässä olisi ollut punaisen värinen puhelin, vaikka todellisuudessa kyseessä ei ollut lainkaan puhelinyhteys. Kuuma linja oli kaukokirjoitinyhteys eli teleksi. Katsottiin, että puhelimitse tapahtuvassa yhteydenpidossa on liiaksi väärinkäsityksen vaaraa, ja toisaalta puhelinten suojaus salakuuntelulta oli kehittymätöntä. Kuuman linjan toiminta tarkistettiin kerran tunnissa testiviesteillä.

Kuuma linja perustettiin, kun Yhdysvaltojen presidentin John F. Kennedyn ja Neuvostoliiton Nikita Hruštšovin välinen yhteydenpito Kuuban ohjuskriisin aikana vuonna 1962 oli ollut vaarallisen hidasta. Yhdysvallat otti kuuman linjan käyttöön presidentti John F. Kennedyn salamurhan aikana 1963 ja Neuvostoliitto käytti kuumaa linjaa ensimmäistä kertaa kuuden päivän sodan aikana 1967.